Ennen kuin tuomitset minut ja luulet tietäväsi minusta kaiken, niin pue kenkäni jalkoihisi. Kävele ne kadut ja polut joita minä olen kulkenut ja joilla olen joskus eksynyt. Käsittele se suru ihmisistä jotka minä olen menettänyt. Tunne ne kaikki kivut jotka minä olen kärsinyt. Ikävöi yhtä tosissasi kuin minä olen läheisiäni ikävöinyt. Ota itse ne kaikki loukkaukset ja ilkeydet vastaan jotka minä olen saanut.
Sitten saat tuomita minut ja elämäni, mutta ota ensin selvää millaista se on.
Toi pisti mut miettimään ihan tosissaan mun menneisyyttä ja sitä miten rankkaa mun elämä on ollu tässä viime vuosina.
Oon joutunu muuttamaan vuoden sisällä 4 kertaa. Ensin lastenkotiin sit sieltä puolenvuode asumisen jälkeen enon luokse ja sieltä 3 kuukauden asumisen jälkee sijaisperheesee. Sijaisperheen jälkeen pääsi tähän nykyiseen paikkaa (perhekotiin) Täällä mä viihdyn tosi hyvin ja oon saanu hyvin kavereitakin.
Sit oon kärsiny masennuksesta ja saanu "raivo" kohtauksia jostai mulla ei oo mitään muistikuvia. 2 pahimman "raivo"kohtauksen jälkeen oon kävässy suljetulla tarkkailu lähetteellä. Mun masennus varmaan rupes tekemään tuloaan 2009 kesällä. Jolloin äiti ja (ex)isäpuoli alko riidellä enemmän ja ero alko lähestymään. Tota eroa enne äitillä todettiin vakava masennus sen hermoromahduksen jälkeen.
Ku masennuin aloin juomaan kauheesti ja jos sitä rahaa ei ollu nii sit se oli kassi alennuksella kaupasa juotavaa tai sit pummilla. Mur onneks ne ajat on jo ohi!
Eikä mun lapsuuskaan oo ollu mitään ruusuilla tanssimista. Mun äiti ja biologinen isi eros ku olin 3 tai 4. Sit muutettiin äitin kans Karjaalta Hyvinkäälle. Sit äiti tapas tän mun ex isäpuolen ku olin n.5. En ekaks tykänn ynikosta yhtään mut sit aloin tykätä siitä. Äiti ja NIko eros 10 vuoden yhdessä olon jälkeen. En nyt ala kertomaan eron syytä ku se on aika henkilökohtanen juttu.
Muta eiks se oo pääasia et mulla on nyt asiat iha kunnossa ja hyvä olla!
Huhhuh tästähän tuli aika pitkä mun postaukseks :D
Suvi toivottaa hyvät yöt ja mahtavavt unet ! ♥
